Äänimiehen mietteitä

Vaikka tavoitteena olisi hyvä olla jotain muutakin, kuin ainoastaan elokuvan valmistuminen, emme ryhmänä kuitenkaan asettaneet sen suurempia tavoitteita. Ehkä hyvä niin, sillä lopulta tuo ainoakin tavoite oli työn ja tuskan takana. Itse lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että saan hoidettua dialogit kuvaustilanteessa mahdollisimman hyvin. Toisena tavoitteenani oli saada musiikki ja tehosteet tukemaan hyvin elokuvan kuvakerrontaa ja toivottavasti myös tuomaan lisää tunnetta kohtauksiin.

Vaan niinhän siinä sitten lopulta kävi, että epähuomiossa olin jättänyt kameran äänensäädöt phantomvirralle, ja tuloksena oli kolmen kohtauksen verran rapsakkaa rahinaa, raivoisaa rousketta ja sirkkelimäisiä dialogeja. Pelkkä oven avaus oli varmasti verrattavissa keskikokoisen räjähdyksen tuottamaan äänenpaineeseen. Tiedossa oli siis jälkiäänityksiä, ja jo ennestään tiukka aikataulu tiukentui edelleen. Lisäksi alkava työharjoitteluni vei yhä suurempia osia päivistä mitä pidemmälle viimeistä viikkoa mentiin. Mitään ei ehtinyt tekemään ajatuksella, ja hommasta tuli suorittamista. Varsinkin säveltäessä ja tehosteiden tekemisessä olisi pitänyt voida antaa aikaa luovuudelle. Editointikiire sen sijaan loppui ennen kuin alkoikaan, kun Macin ja PC:n parisuhde oli jälleen katkolla, enkä saanut projektia toimimaan kotikoneellani.

Kokonaisuudessaan ryhmämme työskentely oli mielestäni vaivalloista, mutta sinnikästä. En muista, että yhdenkään projektin aikana olisi ollut näin monia vastoinkäymisiä, puhumattakaan risteävistä aikatauluista. Kuvauksissa oli toisinaan suurtakin pulaa assistenteista. Eräs päivistä meni jopa niin, että assistentteja ei ollut ollenkaan ja puomin varressa oli vuoroin ohjaaja, ja vuoroin tuotantopäällikkö, jolla kaiken lisäksi oli roolikin näyteltävänään. Itseasiassa ainoa assistenttimme koko produktion aikana oli Heiskanen. Kaikki kuitenkin saatiin purkkiin kuin ihmeen kaupalla.

Ääniemiehen tehtävä vaikutti aluksi hieman epävarmalta, sillä en ollut aiemmin käyttänyt kuvauksissa langattomia mikrofoneja puhumattakaan kenttämikseristä, joka toi oman mausteensa soppaan. Puomeineen ja kuulokkeineen johtojen lopullinen määrä yllätti aluksi, mutta kuvauksien edetessä hommaan rutinoitui ja langat alkoivat pysyä käsissä. Kenttämikserikin oli kuin vuosia kaulassa roikkunut koru.

Lopuksi voisin sanoa, että haukkasimme ehkä liian ison palan kakkua kohtauksien määrää ajatellen, ja varmasti se näkyy myös valmiissa tuotoksessa. Tavoittelimme liian paljon liian lyhyessä ajassa, mutta varmasti tämä neljän viikon sessio antoi myös arvokkaita kokemuksia.

-E-P

Tuottajan turinat

1. Minkälaisia tavoitteita asetitte ryhmänä, entä mitä tavoitteita itselläsi oli/on?
-Oma tavoitteeni oli saada tämä projekti valmiiksi. Epäilykseni hieman heräsivät tuotannollisten ongelmien takia jo alkuvaiheessa, kun näyttelijöitä ei tahdottu saada, piti muokata käsikirjoitusta ja roolitusta aika radikaalisti ja päädyin itsekin näyttelemään puolikuntoisena. Tottakai toiveena oli varmasti kaikilla myös toimiva lyhäri, mutta aika nopeasti ropisivat kunnianhimoisimmat haaveet. Ongelmia riitti tekniikasta ja säästä aina aikatauluttamiseen ja näyttelijöihin saakka. Esimerkiksi siirtymäkuvat ja kuvituskuvat jäivät nyt kokonaan puuttumaan, mutta sille ei vaan tällä aikataululla mahda mitään.


2. Miten ryhmänä ja yksilöinä onnistuitte tavoitteessa?
-En usko että kukaan ryhmästä on täysin tyytyväinen lopputulokseen, tosin tuotantoprosessikin oli niin jumalattoman rankka ja kivinen tie että täytyy suoraan sanoen ihmetellä että saatiin tämä valmiiksi, joissain vaiheissa oli usko koetuksella. Täytyy sanoa että tästä tuli kuitenkin parempi kuin odotin, aika paljonkin, joskaan odotukset eivät ole olleet erityisen korkealla tuotantoprosessin alettua.


3. Millaista oli ryhmänne työskentely?
-Muuten työskentely oli ihan toimivaa, mutta aikataulullisesti erityisen haastavaa minun ja Valtterin Rovaniemen reissun takia, sekä EPn alkavan työharjoittelun. Roolit myös vähän vaihtelivat projektin aikana, mikä välillä haittasi työskentelyä, välillä oli ihan perusteltua. Assarointi ei oikein toiminut, muita assistentteja kuin ääniassistenttia emme olisi oikeastaan tarvinneetkaan, mutta puomia piteli useaan otteeseen myös ohjaaja ja allekirjoittanut. Heiskanen kiitettävästi puomitti aina kun mahdollista. Esimerkiksi viikonloppukuvauksiin ei mitenkään assistenttia löytynyt.


4. Miltä oman roolin tehtävät vaikuttivat, vastasivatko ennakkokäsitystä, mikä yllätti?
-Näyttelijöiden kanssa yhteydenpito putosi jostain syystä ohjaajalle, siinä epäonnistuin tuottajana. Toisaalta tuottajan tehtävään keskittymistä heikensi se, että jouduin itse näyttelemään videossamme, olin kipeänä ja päädyin myös aika ajoin ääniassistentin tehtäviin omassa videossamme. Tehtävät eivät varsinaisesti yllättäneet kun tuottajan duuni on tullut tutuksi jo ecvet-hässäkässä.


5. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.
-Ennakkosuunnittelua ei oikein voi tarpeeksi korostaa, tässäkin projektissa olisi paremmin pitänyt ottaa huomioon aikataulutus ja se, ettei näyttelijöitä välttämättä noin vain saadakaan. Ja ne näyttelijät. Haluamaansa lopputulosta ei voi saada "väärillä/väärällä" näyttelijällä. Tai sitten täytyy kirjoittaa käsis näyttelijöitä varten, eikä tehdä ensin käsistä ja sitten etsiä näyttelijöitä. Tästä pääsemmekin käsikirjoitukseen. Kyllä sen pohjan vaan pitää olla tarpeeksi vankka että siitä voidaan rakentaa.


6. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti?
-Mielestäni projektityöskentely on ollut toimivaa, ei ole ainakaan itseltäni tekeminen loppunut ja vapaapäiviä tuskin kellekään on viikonloppuja enempää kertynyt, itselläni ei oikein ole ollut niitäkään. Paljon ja enemmän on opittu.


7. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?-Opettaja on ollut tarpeeksi tukena, mutta antanut myös tilaa tehdä itse. Eli tasapaino on mielestäni saavutettu.

Kuvaajan väsymys-avautumus

Kirjoitetaanpa nyt jotain tänne. Kuvaajan sekavia ajatuksia:

Kuvauksista päällimmäisenä on jäänyt mieleen hirveä kiire. Kaikkien tiedossa olleisiin aikataulutusongelmiin nähden suunnitelmamme olivat aivan liian suuret. Kun kuvaaja ja tuotantopäällikkö katoavat Lappiin kuvaamaan omaa projektiaan kolmeksi päiväksi, loput keskittyvät muiden ryhmien assarointiin ja siihen päälle keksitään vielä omalla ajattelemattomuudella teknisiä ongelmia, on soppa valmis.

Omana tavoitteenani minulla oli saavuttaa kameralla ja valoilla elokuvamainen ilme, joka kuvakerronnallaan tuo esille leffan tarinaa omalla tavallaan. On siellä muutamia onnistuneitakin kuvia joukossa, mutta parantamisen varaa jäi huonon suunnittelun vuoksi. Liian monta kohtausta improvisoin kuvauspaikalle saavuttuani.

Käsivarakuvaus oli tietoinen valinta, sillä se tuo kameran mukaan toimintaan kolmantena osapuolena, tarkkailijana, joka on iso teema leffan tarinassa. Se myös mahdollisti kameran liikkeen toiminnallisemmissa kohtauksissa näyttelijöiden mukana. Jossakin vaiheessa kuvauksien aikana alkoi tuntea olevansa melkein sinut kameran kanssa ja huomasi että se alkaa juurtua pikku hiljaa olkapäälle.

Ryhmänä tavoitteet alitettiin aika rankasti. Yleinen mielipide elokuvan huonoudesta lienee selvä. Hosumisen meininki näkyy (ja kuuluu) hyvin. Assareita oli vaikea saada koska kuvaukset olivat mitä ihmeellisimpiin aikoihin - illalla! (kiitos Heiskaselle!) Itse en pitänyt kuvausassistenttia välttämättömänä, mutta olisihan se jälkikäteen ajateltuna ollut ihan kiva jos olisi ollut joku valaisemassa ja potkimassa piuhoja pois kuvasta. Tähän liittyen ryhmässämme usein kaikki kaikki tekivät lähes kaikkea. Tuotantopäällikkö näytteli ja puomitti, kuin myös ohjaaja. Onneksi ei kaikkea yhtä aikaa.

Aikataulut saisivat olla löysempiä ja suunnittelu tarkempaa. Virheille täytyy jättää tilaa tuotannon loppupuolelle. Jos aikaa on vähän, ei välttämättä tarvitse tehdä 7 minuutin eeposta. Opettavaista on kyllä ollut virheistä huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen. Ensi videossa paremmin.

- Valtteri

Analyysi Saunasta

Katsoimme tuotantitiimin kanssa Sauna elokuvan saadaksemme kauhu vaikutteita ja tunnelmia omaa projektia ajatellen.

  Spoiler alert!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Käsikirjoituksesta, tarinasta ja juonesta huomioin seuraavaa...

Tarina pysyi hyvin kasassa vaikka leffa oli hieman hidas tempoinen. Hyvin usein tuli "mitä vittua" elämyksiä, kuten suomalaisissa leffoissa on huomattu. Juoni oli sinänsä loistavan synkkä.

 Eerikin rooli toimi. Hahmosta tuli hyvin ilmi, että hän katuu tekojaan ja viha venäläisiä kohtaan on helposti huomattavissa. Ketosen esittämän hahmon "takin kääntö" ja homous oli hieno twisti.

 Kuten myös se, että kaikki hahmot kuoli lopussa. Se korosti hyvin juonen synkkyyttä. 

                                                                                                 - Ohjaaja

Kuvaus oli tasaisen hillittyä ilman mitään erikoisia kikkailuja. Elokuva oltiin kuvattu kokonaan käsivaralla, mutta kameran heiluminen ei häirinnyt lopputulosta. Leikkaukset olivat pitkiä. Kamera keskittyi usein hahmojen kasvoihin ja eleisiin tiiviillä- tai puolikuvilla.

Kuvat tukivat hyvin suomaiseman painostavuutta ja yksitoikkoisuutta. Usein taustalla ja ympäristössä on vain aavaa suota ilman kiintopisteitä. Saunakohtauksessa ei näkynyt mitään muuta kuin henkilöt, kaikki muu oli pimeää. Epätarkat, yksitoikkoiset tai pimeät taustat kuvastivat hyvin eksymisen tunnetta. Jos muuten tyhjällä suolla näkyykin pitkän odotuksen jälkeen ihmishahmo, ymmärtää hyvin ettei se kuulu sinne ja se pelottaa.

Elokuvan värit oli määritelty hyvin harmaiksi ja värittömiksi.

                                                                                                 - Kuvaaja

Yleistunnelman kannalta elokuvan äänillä/musiikilla oli kauhuelokuville ominaisesti suuri merkitys fiiliksien luomisessa. Läsnä olivat niin matalat jouset kuin kumisevat bassotkin. Yleensä tilanteisiin mentiin niukoilla elementeillä, jotta saadaan katsoja herkistymään pienillekin äänille. Tunnelmaa kohtauksissa kasvatettiin ja kärjistettiin mm. musiikin äänenvoimakkuuksia nostamalla ja toisinaan jännitys laukaistiin äkkinäisiin pamahduksiin.

Kaikenkaikkiaan äänikerronta oli elokuvassa mielestäni sen vahvin osa-alue lukuunottamatta henkilöiden välisiä keskusteluja, joista ei saanut kunnolla selvää puheen epäselvyyden vuoksi. Suomitekstitys olisi siis ollut tarpeen.

                                                                                                   - Äänivastaava

Elokuvan lavastus oli yksinkertainen, paljon luonnonmaisemissa kuvattuja kohtauksia. Selkeitä lavastuksellisia elementtejä olivat saunan epätila joka oli kuvattu studiossa, sekä loppukkohtausten lumitykeillä lavastaminen. Making of-materiaalista ei selvinnyt miten suon keskellä ollut kylä oli toteutettu, onko kuvattu jo olemassa olevassa perinnekylässä vai onko jouduttu rakentamaan kokonainen minikylä. Myös saunan moderni fasadi oli hyvin yksinkertainen toteutukseltaan. Kuitenkin linja oli pitkälti luonnonmukainen.
Elokuvan sijoittuessa 1500- ja 1600-luvun taitteeseen olisi tietysti tärkeää panostaa ajankuvaan.
Tätä olikin pitkälti mietitty ja haluttu tunnelma esimerkiksi miljöissä ja puvustuksessa välittyi.
Puvustus oli osittain hyvinkin historiallinen, mutta joissain asioissa oli varmasti käytetty taitielijan vapautta.
Maskeerauksessa päästiin revittelemään vasta varsinaisissa kauhukohtauksissa, joita oli työstetty myös jälkituotannossa.

                                                                                                -Tuottaja